Opiskelua ja vähän muutakin

Viikko täällä on kulunut tosi nopeasti ja ohjelmaa on ollut paljon. Ensinnäkin tiistaina alkoi ensimmäinen kurssini, Operations and Supply Chain Management. Se vastaa sisällöltään pitkälti Jyväskylässä suorittamaani tuotantojohtamisen kurssia, mutta sisältää kenttätyön, joita meillä Suomen yliopistoissa ei juurikaan harrasteta. Kenttätyössä (field mission) tutustumme ryhmissä yhden ranskalaisen yrityksen tuotantojohtamisen prosesseihin vierailemalla yrityksessä ja laatimalla vierailustamme raportin. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Toivotaan, että onnistuu, vaikka ranskan osaamiseni ei ihan huipputasoa olekaan.

Tiistaina täällä pelattiin myös Olympique Lyonnais - Real Madrid -jalkapallomatsi, ja koko kaupunki oli seuraamassa sitä. Me vaihtarit menimme Flanigan's irish pubiin katsomaan, sillä stadion oli myyty loppuun jo aikoja sitten. Vaikka en jalkapallosta niin innostunut olekaan, tunnelma oli katossa ja wingsit maistuivat, joten suosittelen Flanigan'sia ainakin kaikille urheilufaneille. ;)

Keskiviikkona lounastimme Lyonin ainoassa taiwanilaisessa ravintolassa Taste and See:ssä Ching-Chingin kanssa. Sain maistaa myös maailmankuulua taiwanilaista bubble tea -juomaa, zhēn zhū nǎi chá:a. Se koostuu mustasta teestä, maidosta sekä kummallisista helmimäisistä ja koostumukseltaan hyytelömäisistä mustista palleroista. Juoman juomiseksi tarvitaan hervottoman paksu pilli, joita valmistetaan Taiwanissa nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Maku oli samalla outo, mutta addiktoiva, joten uskon vierailevani Taste and See:ssä toisenkin kerran.

Päivän nuudelit, kevätkääryleitä sekä bubble tea. Photos by Ching-Ching.

Torstai-aamuna aloitimme intoa puhkuen Corporate Social Responsibility -kurssin, ja professori Seidel kysyi nimeni nähtyään, onko se kenties suomalainen nimi. Kävi ilmi, että EMLyonin MBA -opiskelijat ovat lähdössä hänen kanssaan ensi viikoksi Suomeen, tutustumaan Nokian toimintoihin Oulussa ja Helsingissä. Tämän jälkeen minulle satelikin MBA -opiskelijoilta kysymyksiä Suomesta. Suurimmalle osalle heistä olin ensimmäinen suomalainen ihminen, jonka he ovat koskaan tavanneet. Parhaimpia kysymyksiä olivat mm. "Onko totta, että suomalaiset eivät puhu ollenkaan?" ja "Luuletko, että selviämme hengissä pakkasesta (ensi viikolle on luvattu huimat -4 astetta...)"? Lisäksi jouduin murskaamaan heidän suurimman haaveensa valokuvasta poron kanssa, sillä epäilemättä Oulun kaduilta tulee olemaan vaikeaa löytää sarvipää kaveriksi kuvaan. :D Istutin myös pienen pelontunteen heihin, kun mainitsin, että yleensä Suomessa on tapana majoittaa ulkomaalaiset vieraat igluihin yöksi...